Vettä ripsui ensin pehmeästi ja silmälaseihin kertyi pieniä pisaroita, joissa valo leikitteli. Pikkuhiljaa sade yltyi. Lopulta se piiskasi minua ponnekkaasti eikä lasieni halki virtaavien norojen läpi näkynyt juuri mitään. Pian maisema oli pelkkää märkää sumua. Oli napattava lasit kouraani, mikäli mielin pysyä tiellä.
Joskus ihmiselle käy niin, että olosuhteet ikään kuin tiivistyvät sumuksi ympärille. Ensimmäiset vastoinkäymiset ehkä herkistävät näkemään elämän kauneuden, seuraavat alkavatkin maalata maailmaa harmaaksi. Lopulta on utuisessa kuplassa, josta ei paljon näy ulos.
Olosuhteisiin ei aina voi vaikuttaa. Sade jatkuu, vaikka pitäisi yllä kuinka kaunista hymyä – tai yrittäisi irvistää pilvet pois. Vaatteet kastuvat eikä kotimatka ole yhtään lyhyempi kuin aurinkoisina päivinä. Jos ei voi pysähtyä johonkin odottelemaan sopivampaa säätä, on jatkettava matkaa sateessa. Ei se välttämättä ole sisukkuutta, se voi olla yksinkertaisesti ainoa vaihtoehto.
Saattaa olla niinkin, että olosuhteita tulee katsoneeksi vain niiden umpeen huurtuneiden lasiensa takaa. Jos jokin on sumentunut suruksi tai arpeutunut ahdistukseksi näkökenttään, sen ohi ei välttämättä huomaa vaihtoehtoja. Ensin ajattelee, että enhän minä voi laseista luopua, kun en näe tarkasti ilman niitä. Sitten huomaa, että itse asiassa apuvälineestä onkin tullut este: Että silmälasien kanssa en tässä tilanteessa näe enää yhtään mitään. Kun sitten rohkenee nostaa ne uitetut lasit nenältään, maailma on edelleen märkä ja harmaa, mutta siinä erottuu tie ja maisemaa sen pientareilla.
Yhtäkkiä saattaakin käydä niin, että kulku myräkässä alkaa tuntua ihan hyvältä. Että ongelma ei ollutkaan olosuhteissa, vaan siinä, ettei saanut katsottua niitä kunnolla. Se, minkä avulla oli tottunut selviämään arjessaan olikin muuttunut taakaksi ja oli osattava päästää irti.
Vesi on edelleen märkää, katse ilman silmälaseja epätarkka ja olo hiukan epävarma, mutta maailma on vakaasti olemassa ja elämä siinä jatkuu. Sade huuhtoo pölyjä puista ja asfaltista, juottaa janoista maata. Puhdistaa, hellii, antaa kasvulle mahdollisuuden.