Sitä toivoisi, että elämä olisi tyyni järvimaisema, selkeä ja levollinen. Monesti ympärillä on pikemminkin ruma, polvenkorkuinen aurausvalli ja päällä kasa lunta. Ei pääse eteen, ei taakse ja odotus on kaikkea muuta kuin levollista.
Joskus joutuu jököttämään tienpientareella pitkään. Lopulta tulee kuitenkin se hetki, kun alkaa olla voimavaroja valita: onko tässä pakko palella odottamassa kevättä vai voinko sittenkin tehdä jotain ennen sitä? Voin ehkä potkia kokkareita pienemmiksi ja hakea lapion.
Kun päätös toiminnasta alkaa itää, voi varautua siihen, että myös vastustus alkaa: ei tästä mitään tulee, turha vaiva, pakene ja käperry sohvannurkkaan! Jos siitä ei välitä, vaan ottaa esiin lapionsa, iskee ihan varmasti ensimmäiseksi sen kärjen jäähän, niin että tärähtää. Ja taas alkaa mutina: kamalan raskasta, et kuitenkaan selviä, luovuta!
Eikä se tähän lopu. Lapion heiluessa mutina kasvaa huudoksi: olet nolo, kaikki nauravat sinulle, kukaan ei luota sinuun, lopeta jo! Jos tätä häpeää päin menee, sen takana ei olekaan ilkkuvia kasvoja, vaan oma vapautunut nauru. Uskalsin!
Rohkeus ei ole sitä, että ei pelkää mitään eikä usko sitä, että ei epäile mitään. Rohkeaa on uskoa pelkoa vastaan, alkaa lapioida, vaikka kuinka epäilyttää. Pikkuhiljaa, lapiollinen kerrallaan lumivuoret siirtyvät, sinapinsiemenen kokoisina palasina.
Nykyään puhutaan paljon positiivisen ajattelun voimasta. Liian usein siitä tulee painostava vaatimus nähdä vain kukkia ja yksisarvisia, tuntea ja puhua vain kivaa sokerihöttöä. Sama kummallinen mentaliteetti on levinnyt myös kristilliseen kulttuuriin. Mutta mitä vahvaa on uskossa, joka kieltää tosiasiat? Sellainenhan jättää ihmisen jumiin tyhjien sanojen kuplaan, kun pitäisi alkaa lapioida.
Muutoksiin tarvitaan rehellinen tilannearvio ja sitoutumista. Tapahtuuhan niitäkin ihmeitä, jotka tuntuvat putoavan pikavoittoina postilaatikkoon. Silti uskallan väittää, että suurimmat ihmeet ja ihmeellisin rauha kasvavat hitaasti siellä, missä tehdään uskollista matkaa Kristuksen kanssa, väistelemättä elämää, omia kipuja ja Hänen haavojaan.