Kevät ehti kesäksi ja kesäkin jo syksyksi ennen kuin aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeammalta aloittaminen tuntui. Ketä oikeastaan kiinnostaa, mitä mietin? Sitä paitsi kaikki tärkeä on tässä maailmassa jo moneen kertaan sanottu – ja paljon osuvammin, kauniimmin sanoin kuin ikinä pystyn kirjoittamaan.

Kuitenkin olen nyt tässä, tekstin ääressä. Miksi? Koska kukaan muu ei kirjoita juuri minun sanojani. Miksi mittaisin itseäni kenenkään toisen mitalla?

Varmasti on totta, ettei auringon alla juuri uutta virkettä tule vastaan. Totta on myös se, että vastaan ei tule ketään toista, joka voisi olla minä. Tai sinä. Jos minä jätän kirjoittamatta, maailmankirjallisuus tuskin menettää suuria. Mutta maailma menettää minun panokseni, sen, mitä minä olen ja ajattelen ja voin antaa. Jos sinä et täytä paikkaasi, kukaan toinen ei tee sitä puolestasi.

Yksi kauneimmista asioista kristinuskossa on ihmisen ainutlaatuisuus. Se, että yksikään meistä ei ole vahinko tai sattuma, vaan jokaisella on Jumalalle väliä. Tuskin saan koskaan nobelia tai kultamitalia. Todennäköisimmin muutun aikanaan hiljaa ja huomaamatta maaksi, josta olen tullutkin. Ei kuitenkaan ole sellaista mittaa, joka voisi arvioida minut mitättömäksi, sillä Ikuinen Jumala on hengittänyt minuun oman elämänsä. En koskaan katoa Isän sydämestä ja mielestä. Etkä sinä.

Silloin kun tuntuu mahdottomalta, riittämättömältä, turhalta, kannattaa vilkaista psalmia 139.

”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.- –

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani – –
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala”

Siinä me olemme, sinä ja minä, osana Jumalan ylivertaisia suunntelmia!

Ei siis ole yhtäkään syytä, ei todellista eikä keksittyä, taipua vieraisiin, vääriin mittoihin. On syytä ainoastaan pitää sydän kiinni Isän ikuisessa sydämessä.

”Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”