Ihminen on sillä tavalla kumma olento, että se pysyy paikallaan ellei ole syytä liikkua. Jos nyt jokin vähän hiertää, veivataan hetki ja etsitään parempaa asentoa tai yksinkertaisesti vain totutaan siihen, että tuntuu vähän kurjalta koko ajan.

Sammakon keittämistä käytetään esimerkkinä, kun puhutaan turtumisesta arvojen muutokseen: Jos sammakon laittaa suoraan kuumaan veteen, ei se sinne jää, mutta jos sen laittaa haaleaan veteen, jota sitten pikkuhiljaa kuumennetaan, se mukautuu lämpenemiseen ja hautuu hengiltä. Sama esimerkki pätee minusta muuallakin kuin arvojen alalla. Sitä turtuu, lamaantuu ja mukautuu monenlaiseen hiertämiseen kunnes kuvittelee, että elämän kuuluukin olla harmaa taakka.

Mutta entä jos ei? Jos ei kuulukaan jatkuvasti joustaa tässä ja mukautua tuossa. Luulen, että moni kristitty on kyllästetty ajatuksella loputtomasta ymmärtämisestä ja kumaraan asti nöyrtymisestä. Mikään ihmisyhteisöhän ei ole täydellinen, mikään tehtävä ei ole vain kivaa eikä maan päällä muutenkaan ole onnelaa. ”Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat” ja ”kerran kirkkaudessa…” Mutta mitäpä jos ymmärtämisellä ja nöyrtymisellä ei ole mitään tekemistä vallitseviin oloihin juuttumisen tai varsinkaan kirkkauden kanssa? Jos onkin mahdollista ja jopa toivottavaa jo ”tässä ajassa” liikkua siitä, missä on sietämätöntä olla?

Ei ole viisasta säntäillä impulsiivisesti sinne tänne. Sekin on totta, että joka elämäntilanteessa on hyvät ja huonot puolensa eikä maan päälle taivasta rakenneta. Kuitenkin on typerää tyytyä harmaaseen ja kuvitella, että ei olisi lupa nauttia koko Jumalan luomasta väriskaalasta. Ihmisen elossa on eri vaiheita. Tilanteet, paikat ja tehtävät muuttuvat, myös kutsumus muovautuu Kutsujan viisauden mukaan. Liike kuuluu elämään.

Joskus hiertävän asian kohdalla on hyvä kysyä: Onko tämän enää mahdollista kasvattaa minua tai onko minun enää mahdollista vaikuttaa tähän? Seuraako tästä ylipäänsä enemmän hyvää vai pahaa? Vastauksen mukaan voi sitten miettiä, olisiko kyse siitä, että se kivi pitää ottaa pois kengästä ja jatkaa matkaa.