Usein rukoilen tietä, suuntaa, johdatusta. Aukeavia tai sulkeutuvia ovia.

Kuinka paljon enemmän tarvitsisinkaan rohkeutta kulkea tienviittojen mukaan!

Ei, suurin ongelmani ei ole se, että minulle ei näytetä tietä, vaan se, että en kulje sinne, minne tie vie. Että sinnikkäästi juoksen päin selvästi suljettuja ovia tai epäröin avautuvan suunnan edessä.

Järki vastaan sydän, selittelen. Sydän on se epävakaa tunteilija, järki kunnollinen ja tunnollinen. On seurattava järkeä, ei sydäntä. Mutta onko loppujen lopuksi kyse tästä? Eikö kuitenkin sydän saa usein väärin perustein syyllisen roolin, kun taas järki-paran selän taa piilotan omat mielihaluni? Järkeen vetoan, kun itse asiassa haluan olla kunnollinen, arvostettu ja uskottava muiden silmissä.

On hyvä kysyä, kumpi on järkevää: Uskoa Kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Jumalaan ja väittää tietä, jolle Hän kutsuu järjettömäksi vai uskoa Kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Jumalaan ja luottaa Häneen?

Lopulta kyse ei ehkä olekaan sydämen ja järjen vastakkainasettelusta, vaan pelosta ja miellyttämisen halusta. Siitä, että tahdon täyttää kaikkien odotukset oikeasta elämästä. Hoen mantran lailla “näytä tietä-näytä tietä-näytä tietä”, jotta olisin mieleen Jumalalle ja uskoville ystävilleni. Selaan päättömätkin työpaikkailmoitukset, keksin ja selittelen ja räpiköin virastojen ja kaikkien tahojen mieliksi, että todistaisin olevani kunnon kansalainen. Vakuutan itsellenikin päivittäin, että tämä resepti on hyvä. Että kyllä se työelämä vielä aukeaa, kunhan riittävästi ponnistan.

Vasta kun sählään itseni väsyksiin huomaan, että huitominen ei olekaan vienyt eteenpäin. Että sydän ja järki ovat jo kauan sitten kääntyneet samaan suuntaan, rauhaan ja avaraan maisemaan.

Että tie todellakin on jalkojen alla, enää tarvitsee lähteä kulkemaan sitä.

“Osoita minulle tie
ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.
Uskallettua on viipyä
ja vaarallista on jatkaa matkaa.
Täytä siis minun ikävöimiseni.
Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo.
Anna, Herra, minun sydämelleni rauha.”

Pyhän Birgitan rukous