Kevät on viilennyt kesäksi. Päätin sen kunniaksi aloittaa kesäloman facebookissa. Vain kepeitä heittoja ja huolettomia kuvia kissoista ja kukista, lupasin itselleni ja kaikelle kansalle, joka sattuu päivitykseni näkemään. Ajatukset ja tunteet aion säästää itselleni ja heille, jotka kasvokkain näen tai ainakin hyvin tunnen.

Olen someloman tarpeessa. Facebookin ilmapiiri on mielestäni uuvuttavan narsistinen. En tarkoita tällä sitä, että ihmiset kertovat itsestään tai postaavat selfieitä – sitähän me teemme, kun pidämme yhteyttä: vaihdamme kuulumisia ja näytämme toisille jotakin omasta elämästämme. Narsismilla tarkoitan vihamielistä, persoonaan kohdistuvaa ja mitätöivää keskustelukulttuuria.

Face-keskusteluissa saattaa törmätä täysin aiheesta riippumatta käsittämättömään raivoon. Milloin lynkataan kaikki autoilijat, milloin suljetaan rajat “hiekkaneekereiltä”, milloin halutaan poistaa äänioikeus jokaiselta Jumalaan uskovalta. Samaa ryöpytystä saavat osakseen myös yksittäiset ihmiset. Kun toinen leimataan lähtökohtaisesti kyvyttömäksi ajattelemaan ja ymmärtämään, mielipiteiltään ja ihmisenä vääräksi, on aivan sama, mitä hän sen jälkeen sanoo.

Narsismi toimii näin. Se ei ole kiinnostunut tietämään, mikä on totta, mitä oikeasti ajattelet ja tunnet. Se ei myöskään totea, että olemme asioista eri mieltä, mutta jatkakaamme keskustelua ymmärtääksemme toisiamme. Narsismi ei ole luonteeltaan keskustelevaa, kuuntelevaa. Se sanoittaa sinut tyhmäksi ja turhaksi, vääräksi ja pahaksi eikä sinun kaltaisellasi ole väliä.

En usko, että facebook (tai sosiaalinen media ylipäänsä) on tulvillaan narsisteja. Ajattelen pikemminkin niin, että sosiaalisen median nopeatempoisuus ja sen tarjoama mahdollisuus kommentoida kohtaamatta kasvokkain tuovat esiin ihmisen raadollisimpia piirteitä. Ei tarvitse tutustua, leiman saa lyödä etäältä oman fiiliksen perusteella toista kuulematta. Mahdollisuus saada aikaan laajoja ja nopeita ja kenties yleviä tuloksia ruokkii myös vallanhalua. Jos tutkii ennenkuin hutkii ei ole yhtään niin tehokas!

Facebook on mielestäni ollut hyvä ikkuna monenlaiseen maailmaan, erilaisiin ihmisiin ja ajattelutapoihin. Olen arvostanut sitä, että voin laajentaa omaa kuplaani, ehkä oppia ymmärtämään jotakin uutta ja antaa myös itsestäni ja ajattelustani jotakin. Toki olen ymmärtänyt, ettei sosiaalinen media näytä kenestäkään ihmisestä koko kuvaa, mutta väläyksetkin voivat olla mielenkiintoisia ja avartavia.

Kasvava vihamielisyys on kuitenkin kuluttavaa. Huomaan, että käytyäni facebookissa olen yhä useammin vain väsynyt, hämmentynyt ja surullinen. Tunnistan itsessäni saman kokemuksen kuin eräässä vaikeassa ihmissuhteessa: Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Näen myös, mihin jatkuva pelko väärinymmärrysten ja tietoisten vääristelyjen mahdollisuudesta johtaa: Epäluottamukseen ja kyynistymiseen. Mietin jo päivittäin kenelle uskallan olla kokonaan tosi ja kaipaan käpertyä suojaan koko maailmalta. En halua sitä. En myöskään halua joutua klikkiotsikoiden tai suurina pauhaavien face-keskustelujen ansaan ja alkaa määrittää muita kuulo- ja luulopuheiden mukaan.

Tarvitsen lepoa. Voimaantumista. Aikaa olla hiljaa itseni, läheisteni ja Jumalan kanssa. Turvassa.

Kelttiläisen rukouksen sanoin:

“Kudon huulilleni hiljaisuuden.
Kudon mieleeni hiljaisuuden.
Kudon sydämeeni hiljaisuuden.
Suljen korvani hälinältä.
Suljen silmäni houkutuksilta.
Suljen sydämeni kiusauksilta.

Tyynnytä minut oi Herra niin kuin tyynnytit myrskyn.
Hiljennä minut oi Herra, varjele minut pahasta.
Anna kaiken levottomuuteni asettua.
Kiedo minut Herra  omaan rauhaasi.”