Eniten kesältä haluaa valoa ja lämpöä, auringon hellää kosketusta. Usein tulee huokaistua: Ei, taas sataa!
Joskus kuitenkin pysähtyy ja katsoo, kuuntelee: Pehmeänä humiseva sade kutsuu esiin vehreyden, keikkuu pikkupisaroina parvekkeenkaiteessa.
Aina ei voi odottaa jotain muuta. Jos jää kiinni haavekuviin, voi menettää kaiken sen, mikä juuri nyt on kaunista.
…ja Kuitenkin kaipaamme Jotain Suurempaa, Täydempää ja Heleämpää. Avautuvaa…. Jota kylläkin tihkuu jo tänne ja nyt.