Pieni suuri maailmani on jälleen Roihuvuoressa, tutuiksi tallautuneilla pihapoluilla. Se on täynnä rosoista kauneutta, tarinoita, valoa… Sydämeeni jäi kyllä muheva kerros Tampereen metsien ja järvien tuoksua, josta ammennan edelleen. Kun on monta rakasta paikkaa, täytyy aina vähän ikävöidä, mutta samalla voi olla kotonaan vähän kaikkialla.
Työhuoneeni on ikioma maailmani. Siellä saan rauhassa viipyä tekstieni ääressä, istua keinutuolissa lukemassa kirjoja tai vain katselemassa kirjahyllyä ja ikkunasta näkyviä puita. Valoisan tilan tunnelmaa on mukava aistia, se antaa mieleenkin väljyyttä.
Luonnon lähellä on hyvä olla kaikkina vuodenaikoina. Puiden vakaus, veden vaihtelevat ilmeet, vuodenkierron mukaan muuttuvat tuoksut, äänet ja värit antavat voimaa. Tarvitaan helposti mentäviä metsiä ja puistoja, hengittäviä, avaria alueita – myös kaupunkeihin.
