<\/p>\n\n\n\n
Melkoisen helposti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n niin, ett\u00e4 ihminen ajautuu tekem\u00e4\u00e4n asioita sen kummemmin ajattelematta. Joskus se ei ole hassumpaa. El\u00e4m\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin lipuu paikalleen. Joskus\u00a0 kuitenkin jumittaa juttuihin, jotka pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 jatkuvaa huonovointisuutta. Tai sitten vain junnaa \u201cpit\u00e4isi-ajattelussa\u201d. Pit\u00e4isi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytystilaa kaikille h\u00e4iritsev\u00e4sti lojuville tavaroille, k\u00e4yd\u00e4 konsertissa, tavata se ja se yst\u00e4v\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaate ompelijalla, niin ett\u00e4 sen saisi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan tapahdu \u2013 ja koko ajan v\u00e4h\u00e4n harmittaa.<\/p>\n\n\n\n
Aarrekarttaprosessissani tulin\nmiettineeksi my\u00f6s niit\u00e4 tavallisia asioita, joilla voin vaikuttaa siihen, ett\u00e4\nihan tavallinen maanantaikin on hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. On nimitt\u00e4in oikeasti viisaampaa\nottaa kivet pois kengist\u00e4 kuin j\u00e4\u00e4d\u00e4 jatkuvasti harmittelemaan sit\u00e4, miten\nik\u00e4vilt\u00e4 ne k\u00e4velless\u00e4 tuntuvat. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 muutamia arjen\nviisauksia, joita olen ottanut k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni. Osa on sellaisia, joista saan kiitt\u00e4\u00e4\nyst\u00e4vi\u00e4, tuttavia ja muita kummajaisia. Poimi vapaasti ideoita itsellesi ja\nsovella omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4si.
\n
\n1. Aamurauha<\/p>\n\n\n\n
Erityisherkkyyteni takia minun\non erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kiireen ilmapiiri\u00e4. Se ei nimitt\u00e4in anna minulle\npotkua vaan kampittaa. Siksi olen miettinyt, mitk\u00e4 asiat saavat p\u00e4iv\u00e4ni\nsuistumaan raiteiltaan heti alkumetreill\u00e4, mitk\u00e4 puolestaan tukevat sis\u00e4ist\u00e4\nrauhaa ja selkeytt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Apulista aamuihini:
\n– \u00c4l\u00e4 reagoi (paitsi jos kissa oksentaa)!
\nT\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 en ala h\u00f6tkyill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n vuoksi, vaan\nteen rauhassa aamutoimeni ja pid\u00e4n kiinni suunnitelluista asioista:
\nAamulenkki kissojen ruokavaatimuksista tai s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta \u2013 vaatteet olen etsinyt\nvalmiiksi jo illalla. Raamattu- ja rukoushetki kotiasioiden selvittelyn sijaan.\nEn aloita ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4nik\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6postien tai (teksti)viestien katsomisella, vaan\nk\u00e4yn l\u00e4pi kalenterini ja ne asiat, joita olin ajatellut tehd\u00e4. Kun avaan l\u00e4pp\u00e4rin,\netsin ensimm\u00e4iseksi p\u00e4iv\u00e4n sanan ja vasta sen j\u00e4lkeen muuta.<\/p>\n\n\n\n
-Nauti!
\nAamulenkin ei ole tarkoitus olla itseni kanssa pidetty sporttinen aamupalaveri,\njonka aikana k\u00e4yn p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni l\u00e4vitse ty\u00f6asioita. K\u00e4velen, koska se on ihanaa.\nAamun hiljaisuus, lumiset puut tai paisuvat silmut, voiman tunne jaloissa ja\nraikas ulkoilma ovat todellisia juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4 ja saan nauttia niist\u00e4.\nAamupala ei ole pakollinen paha hotkaistavaksi, vaan ruokaa sek\u00e4 keholleni ett\u00e4\nmielelleni \u2013 ja ruoka on kiitoksen aihe. Aamun rukoushetkess\u00e4 saan tankata\nensin itseni ja vasta sitten muistaa esirukousaiheita. Tied\u00e4n, ett\u00e4 on olemassa\nkiireisi\u00e4 perheit\u00e4, joilla on kiireisi\u00e4 aamuja, mutta kukaan ei hy\u00f6dy siit\u00e4,\nett\u00e4 min\u00e4 poden syyllisyytt\u00e4 rauhastani.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ill\u00e4 simppeleill\u00e4 valinnoilla\np\u00e4iv\u00e4ni alkavat paremmin. Asiat eiv\u00e4t tunnu kaatuvan p\u00e4\u00e4lle, vaan koen itse\nvoivani hallita niit\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 nyt yleens\u00e4 on mahdollista\nhallita mit\u00e4\u00e4n. Raamatunpaikka \u201c\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 \u00e4l\u00e4k\u00e4 lannistu\u201d (Joosua 1: 9) voisi hyvin\nsaada rinnalleen ohjeen \u201c\u00c4l\u00e4 hosu \u00e4l\u00e4k\u00e4 h\u00f6tkyile.\u201d<\/p>\n\n\n\n
2. Hyv\u00e4n mielen asiat<\/p>\n\n\n\n
Juttelimme ohimennen er\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni kanssa siit\u00e4, miten helposti arjen py\u00f6rityksen j\u00e4ljilt\u00e4 jaksaa vain lojua. Silloin k\u00e4y helposti my\u00f6s niin, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 t\u00e4yttyy pakollisilla, hoidettavilla asioilla ja niill\u00e4 mieleen j\u00e4yt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neill\u00e4 \u201cpit\u00e4isi-ajatuksilla\u201d. Kiva tekeminen katoaa kokonaan. <\/p>\n\n\n\n
Lepo auttaa kyll\u00e4 palautumisessa, mutta se ei yksin riit\u00e4 virkist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Muutaman vuoden takaisen ty\u00f6uupumukseni aikana ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri m\u00e4\u00e4r\u00e4si minut tekem\u00e4\u00e4n asioita, joista pid\u00e4n. Se oli hyv\u00e4 neuvo ja toimii edelleen. Kun arjessa on edes jotakin mielt\u00e4 ilahduttavaa, jaksan paremmin. Ja ihan samalla tavalla kuin tarvitsen enemm\u00e4n ruokaa, jos vaikkapa lumit\u00f6iden tai uimareissun takia kulutan enemm\u00e4n energiaa, tarvitsen suuremman stressin aikana vastapainoksi my\u00f6s enemm\u00e4n virkist\u00e4vi\u00e4 asioita. <\/p>\n\n\n\n
Siis: Minun ei suinkaan\npit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 museoissa ja taiden\u00e4yttelyiss\u00e4, vaan PIT\u00c4\u00c4 k\u00e4yd\u00e4 niiss\u00e4. Sain\nelokuussa syntt\u00e4rilahjaksi museokortin ja se tykk\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\nTiskata voin \u00e4\u00e4nikirjaa tai musiikkia kuunnellen (kirjastot!) eik\u00e4 sen ihanan\npalasaippuan tarvitse olla varattu vain erityistilanteisiin, jos joka kerta\nk\u00e4si\u00e4 pestess\u00e4ni tulen hyv\u00e4lle mielelle sen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4.
\n
\n
\n<\/p>\n\n\n\n
3. Rajat<\/p>\n\n\n\n
Erityisherkk\u00e4n\u00e4 olen erityisen herkk\u00e4 venym\u00e4\u00e4n liiaksi. On pit\u00e4nyt oikein opetella, ett\u00e4 vaikkapa saunavuorosta (tai lenkkisauna-ajasta) on luvallista pit\u00e4\u00e4 kiinni, vaikka kysytt\u00e4isiin minne. \u00a0\u201cEi\u201d sanan lis\u00e4ksi olen alkanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u201cehk\u00e4\u201d sanaa. Ei tarvitse lupautua kaikkeen mukaan ensimm\u00e4isest\u00e4 impulssista (joka velvollisuudentuntoisella ja\/tai innostuvalla ihmisell\u00e4 on sanoa jootottakai), vaan saan ensin v\u00e4h\u00e4n harkita ja pureskella: ehdink\u00f6, haluanko, pystynk\u00f6?
Erityisherkk\u00e4n\u00e4 poimin herk\u00e4sti mielikuvia ja tunneilmapiirej\u00e4 eik\u00e4 niist\u00e4 ole helppoa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. On siis tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 rajata my\u00f6s sit\u00e4, mink\u00e4 verran ja mink\u00e4laisia uutisia luen, miten ja miss\u00e4 sosiaalisessa mediassa viet\u00e4n aikaani. Minun ei ole pakko osallistua keskusteluihin, voin antaa niiden menn\u00e4 omia aikojaan. Voin my\u00f6s lopettaa kirjan tai ohjelman kesken, jos silt\u00e4 tuntuu. Eik\u00e4 tarvitse innostua asioista, joista \u201ckaikki muut\u201d hehkuttavat, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 kaikkea.
Tarkoitus ei ole luoda omaa kuplaani tai kielt\u00e4\u00e4 todellisuutta, vaan pikemminkin olla antamatta tarttumapintaa sellaiselle, mik\u00e4 rikkoo minussa jotakin. H\u00e4mmennys voi olla joskus hyv\u00e4kin asia eik\u00e4 ole terveellist\u00e4 sulkea kipua ja surua itsens\u00e4 ulkopuolelle, mutta on ihan ok pit\u00e4\u00e4 kiinni perusrauhasta, antaa sen virrata kaiken alla ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 arvoja. (\u201cEnnen muuta varjele sit\u00e4, mik\u00e4 on syd\u00e4mess\u00e4si \u2013 siell\u00e4 on koko el\u00e4m\u00e4si l\u00e4hde.\u201d San. 4:23)<\/p>\n\n\n\n
On my\u00f6s tosi ok lakata\npelk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 jotakin oleellista, jos ei koko ajan ole hollilla\n(FOMO) tai sit\u00e4, ett\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4hemm\u00e4n ihmisarvoinen, jos ei tiedosta,\nreagoi, vaikuta jatkuvasti. Miksi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 antaisin yht\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4n pelon\nohjata el\u00e4m\u00e4\u00e4ni?<\/p>\n\n\n\n
Rajojen kunnioittaminen\ntarkoittaa minulle sit\u00e4kin, ett\u00e4 voin h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4 oman rajallisuuteni.\nVoin olla oman (hyv\u00e4n!) el\u00e4m\u00e4ni sankari, vaikka rajoitteet olisivat muuallakin\nkuin p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 – niinkuin nyt vaikka haimassa, syd\u00e4mess\u00e4, keuhkoissa,\nkilpirauhasessa, niveliss\u00e4 ja suolistossa. Ja jos valvominen tuntuu minusta\npahalta, saan pit\u00e4\u00e4 kiinni nukkumaanmenoajoistani,\nvaikka saisinkin samalla tyls\u00e4n ihmisen maineen.<\/p>\n\n\n\n
4. S\u00e4l\u00e4t selviksi<\/p>\n\n\n\n
Jotkut kivet ovat niin pieni\u00e4,\nettei niist\u00e4 meinaa jaksaa v\u00e4litt\u00e4\u00e4, mutta kumminkin ne koko ajan hiert\u00e4v\u00e4t\nv\u00e4h\u00e4n. Niinkuin nyt irtoamaisillaan oleva nappi, jonka ompelemiseen meni\nminuutti, kun ensin olin \u00e4rsyyntynyt sen repsottamisesta puoli vuotta. Tai se,\nett\u00e4 kerta toisensa j\u00e4lkeen k\u00e4vin tuskaisella asiointireissulla \u201cihan vain\n\u00e4kki\u00e4 ennen lounasta\u201d ennen kuin tajusin, ett\u00e4 kaikilla on kivempaa, jos joko\nsy\u00f6n ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 tai sy\u00f6n (ev\u00e4\u00e4t tai salaattibaarissa, rahatilanteestani\nriippuen) asioinnin lomassa. Ja jos tarvitsen muistivihkooni valkoista paperia,\nei kannata ostaa viivoitettua vihkoa, vaikka sellainen olisi tarjouksessa. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llaisia asioita. Olen t\u00e4ss\u00e4\npoiminut joitakin kivi\u00e4 kengist\u00e4ni, mutta ei niill\u00e4 ole tarkoitus heitell\u00e4\nket\u00e4\u00e4n. Ei edes itse\u00e4ni, vaikka aina en osaakaan pit\u00e4\u00e4 hyvist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4ni\nkiinni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Melkoisen helposti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n niin, ett\u00e4 ihminen ajautuu tekem\u00e4\u00e4n asioita sen kummemmin ajattelematta. Joskus se ei ole hassumpaa. El\u00e4m\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin lipuu paikalleen. Joskus\u00a0 kuitenkin jumittaa juttuihin, jotka pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 jatkuvaa huonovointisuutta. Tai sitten vain junnaa \u201cpit\u00e4isi-ajattelussa\u201d. Pit\u00e4isi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytystilaa kaikille h\u00e4iritsev\u00e4sti lojuville tavaroille, k\u00e4yd\u00e4 konsertissa, tavata se ja se yst\u00e4v\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaate ompelijalla, niin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":758,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-772","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/02\/IMG_3985.jpg","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/772","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=772"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/772\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":776,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/772\/revisions\/776"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/758"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=772"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=772"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=772"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}