Kotipiha kulkee mukana, toteaa Anna-Maija Raittila. Min\u00e4 mietin, mik\u00e4 minulle on kotia ja mit\u00e4 mukanani kannan. Onko ihmisell\u00e4 jokin sielunmaisema, jota h\u00e4n alitajuisesti etsii koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, jota muistuttavan \u00e4\u00e4relle asettuu tai jonka muistoissa lep\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Mietin, miss\u00e4 itse asetun. Miss\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n rauhan?<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nmuutos kuljettaa perheemme uudelle paikkakunnalle. Muutto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tavaroiden pakkaamista ja purkamista vaan my\u00f6s muistojen ja mielikuvien s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 ja kuljettamista. Valintoja, tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle astumista. Uusi on kiinnostavaa ja pelottavaa, vanha kaikessa jumittuneisuudessaankin tuttuna turvallista.<\/p>\n
En tied\u00e4, mit\u00e4 on tulossa, mutta vanhasta otan mukaani pihapiirin vehreyden, ihmisten hymyt ja askeleet saunapolulla. Sen, milt\u00e4 naapurin koiran turkki tuntuu ja milt\u00e4 pesutuvassa tuoksuu. Uusi antaa taas jotain, jota lis\u00e4\u00e4n samaan koriin, ev\u00e4\u00e4ksi matkalleni.<\/p>\n
Joskus on hyv\u00e4 liikkua haikeudesta huolimatta. Kun huomaa k\u00e4pertyneens\u00e4 oloonsa niin, ett\u00e4 on lakannut hengitt\u00e4m\u00e4st\u00e4, on parasta rohkaista mielens\u00e4 ja ottaa ensimm\u00e4inen askel kohti uusia tuulia. Kotipiha kulkee kyll\u00e4 mukana, tavalla tai toisella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kotipiha kulkee mukana, toteaa Anna-Maija Raittila. Min\u00e4 mietin, mik\u00e4 minulle on kotia ja mit\u00e4 mukanani kannan. Onko ihmisell\u00e4 jokin sielunmaisema, jota h\u00e4n alitajuisesti etsii koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, jota muistuttavan \u00e4\u00e4relle asettuu tai jonka muistoissa lep\u00e4\u00e4? Mietin, miss\u00e4 itse asetun. Miss\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n rauhan? El\u00e4m\u00e4nmuutos kuljettaa perheemme uudelle paikkakunnalle. Muutto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tavaroiden pakkaamista ja purkamista vaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":431,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-432","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/wp-content\/uploads\/2017\/07\/IMG_1390.jpg","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/432","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=432"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/432\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":433,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/432\/revisions\/433"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/431"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=432"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=432"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=432"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}