Maaliskuulla olin kirjailijan ominaisuudessa mukana Kerron sinulle raamattutarinan -kirjan julkkareissa Tampereella. Minulta kysyttiin mit\u00e4 uutta olin oivaltanut kirjoitusprosessin aikana. Vastasin pohtineeni erityisesti sit\u00e4, miksi tuhlaajapojan tarina (Luukkaan evankeliumi 15: 11-32) oli aina \u00e4rsytt\u00e4nyt minua niin paljon ja l\u00e4hteneeni siksi sanoittamaan sit\u00e4 uudelleen. Kirjoitusprosessin l\u00f6yt\u00f6 oli karu: Huomasin kitker\u00e4n\u00e4 kysyv\u00e4ni, eik\u00f6 tunnollisella, hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 aina mokata kunnolla ennen kuin rakastetaan?<\/p>\n
Kun hehkutetaan \u201ctuhlaajapoikaa\u201d ja armoa, unohdetaan usein vanhempi veli. Se, joka koko ajan pysytteli kotona hoitamassa teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 pikkuveljen rellest\u00e4ess\u00e4 maailmalla. Kuitenkin molemmilla veljeksill\u00e4 on tarinansa: Nuorempi el\u00e4\u00e4 todeksi vapauden haavettaan, vanhempi hyv\u00e4n ihmisen roolia. Lopulta kumpikin on samassa pisteess\u00e4, ahdistuneessa umpisolmussa.<\/p>\n
Vanhemman veljen myrkyllinen vuodatus kertoo paljon \u201cKaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet min\u00e4 olen raatanut<\/em> sinun hyv\u00e4ksesi\u201d. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 on hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4? Pinnistely\u00e4 ja ponnistelua, itsens\u00e4 uuvuttamista ilman palkintoja. Ei ihme, jos pikkuveljen saama rakkaus \u00e4rsytt\u00e4\u00e4: Hitto viek\u00f6\u00f6n, senh\u00e4n ei ole tarvinnut maksaa siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n! Miksi hulttioveljelle riitt\u00e4\u00e4 herkkuja, mutta minulle is\u00e4 ei anna edes murenia?<\/p>\n Ep\u00e4reilua, silt\u00e4 se tosiaan kuulostaa. Se, ett\u00e4 kuopukselle, joka on riekkunut maailmalla kotiaan halveksien avataan syli ja syd\u00e4n, kun taas tunnollinen ja kunnollinen esikoinen ei n\u00e4yt\u00e4 saavan erityist\u00e4 huomiota. Miten on, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 is\u00e4n rakkautta herutella huomionkipeill\u00e4 tempuilla, rikkoa itsens\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ennen kuin p\u00e4\u00e4see syliin? Eik\u00f6 liian kilttej\u00e4 ja vaivattomia lapsia n\u00e4hd\u00e4?<\/p>\n Is\u00e4n vastaus on tyhjent\u00e4v\u00e4: \u201d- – sin\u00e4 olet aina minun luonani, ja kaikki, mik\u00e4 on minun, on sinun.\u201d Kodin kaapeissa ei ole lukkoja, is\u00e4n syli on jatkuvasti auki. Niukkuus on siis oma valinta.<\/p>\n Mit\u00e4 ep\u00e4reilua on siin\u00e4, ett\u00e4 onneton ihminen saa lopulta sen saman, mist\u00e4 min\u00e4 olen periaatteessa voinut nauttia koko el\u00e4m\u00e4ni ja voin edelleen? Miksi kadehdin toiselta sit\u00e4 \u201dvapautta\u201d, jonka h\u00e4n on itse halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rikkin\u00e4isyyten\u00e4 ja taakkana taakse, kun minulle is\u00e4n aarreaitat ovat olleet koko ajan auki? Miksi kiukuttelen is\u00e4lle siit\u00e4, ett\u00e4 olen uuvuttanut itseni vaatimuksissa, joita h\u00e4n ei ole asettanut? Mit\u00e4 muuta oikein kaipaan palkinnoksi kuin is\u00e4n ylitsepursuavan rakkauden, jota h\u00e4n ei koskaan ole minulta kielt\u00e4nyt \u2013 onko olemassa viel\u00e4 enemm\u00e4n?<\/p>\n Jos hyv\u00e4 ja oikea el\u00e4m\u00e4 katkeroittaa, on syyt\u00e4 kysy\u00e4, onko se todella hyv\u00e4 ja oikea. El\u00e4nk\u00f6 vanhemman veljen ahdasta tarinaa sen sijaan, ett\u00e4 el\u00e4isin kertomusta, jonka is\u00e4 haluaa minulle kirjoittaa: Tarinaa rakastetusta lapsesta, jolle is\u00e4n syli ja syd\u00e4n ovat aina auki ja jolle hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on is\u00e4n antama siunattu mahdollisuus, lahja jo itsess\u00e4\u00e4n, ei pisteiden ker\u00e4\u00e4miseen tarkoitettu piikkivy\u00f6.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Maaliskuulla olin kirjailijan ominaisuudessa mukana Kerron sinulle raamattutarinan -kirjan julkkareissa Tampereella. Minulta kysyttiin mit\u00e4 uutta olin oivaltanut kirjoitusprosessin aikana. Vastasin pohtineeni erityisesti sit\u00e4, miksi tuhlaajapojan tarina (Luukkaan evankeliumi 15: 11-32) oli aina \u00e4rsytt\u00e4nyt minua niin paljon ja l\u00e4hteneeni siksi sanoittamaan sit\u00e4 uudelleen. Kirjoitusprosessin l\u00f6yt\u00f6 oli karu: Huomasin kitker\u00e4n\u00e4 kysyv\u00e4ni, eik\u00f6 tunnollisella, hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":383,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-381","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/wp-content\/uploads\/2017\/04\/IMG_0556.jpg","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/381","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=381"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/381\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":382,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/381\/revisions\/382"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/383"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=381"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=381"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.hannakaisahartala.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=381"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}